1. |
Hirviö
04:03
|
|
||
liian monta meitä tähän yhteen samaan kivikasaan alkaa olla
siis karsitaan vanhat, turhat ja heikot pois
tilalle yli-ihmisiä, koneita, rattaita, osia, petoeläimiä
saman taivaan alla ja niin ahtaalle
on ajettu nurkkaan poika maan
kun koko ranka raikaa kivun sinfoniaa
olen vahvempi
nukun huonommin
jaksan pidempään
polttomerkitty mies, leimoja täyteen hakattu
piesty irti viimeinenkin pisara
jatkan hamaan loppuun jarruttamatta
ajatus on pysähtynyt vaikka ympärillä vauhti kiihtyy
nyt liikutaan
olen nopeampi
pelkään kuolemaa
kestän kauemmin
vahvat jää
minä olen lopunajan ennustaja, ihmisjättiläinen, pilvenpiirtäjiä valtavampi
heikot sortuu
kilpajuoksu lajitovereita vastaan, valintojen maailmassa virheet määrää kohtalomme
ihminen
verta, lihaa, luuta ja nahkaa, olen maailmojen tuhoaja, uhoaja, valloittaja
hirviö
elintilaa valtaan muiden jalan alta, joukossa voittajien viimeisenä seison minä
siis katsokaa
ruumista vailla sielua
ihmisen irvikuvaa
vääristyneen kieroutuneen
vailla syytä tai seurausta
seurausta paineesta
irti pääse en
on jatkettava loppuun
loppujen loppuun
hetkeksi jos hellitän
minä pelkään; kaiken menetän
työni jäljet
kaiken aikaansaamani
|
||||
2. |
Pohjonen
07:40
|
|
||
tuulesta kuuluu muinainen kutsu
kuiskaus kivinen, ääni ikiaikainen
leijonan sydän, roudasta taottu
kansa pohjosen kaivautuu maasta
nyt on aika ihmisen,
valtiaan ajan viimeisen
petojen sukua, täynnä vihaa ja uhoa
juuret nilkkoja kiristää
metsä salaisuuksia kuiskii
mullasta sinut on tehty
ja siihen maadut aikanaan
kaiken se antaa, vähän se pyytää
maasta kasvu, tuulesta voima
meidät on luotu kestämään
kylmän kipu kieltämään
suon silmät tarkkana katsovat
joki nauraen matelee
vanhat kalliot kyllä muistaa
kaiken, minkä aika unohtaa
vuodenajat vuorotahtiin
meille voimiaan näyttävät
jokainen omaa voimaansa
yllemme jakaa ajallaan
ja niin maa makaa
kansa kylmän pohjosen
me kyisen pellon kyntäjät
suojelija ikiaikojen
tuulet neljän kyllä valjastaa
puissa soi nuo soinnut kalevan
suonissa virtaa muistot esi-isien
niemet, notkot, suuret harjutkin
käy kanssasi synnyinsijasi
kankaat, jotka niitämme
kosket, jotka kahlitsemme
kutsuvat meitä hiljaa
avatkaa silmänne, nähkää eteenne, kuulkaa äänemme, puhukaa kieltämme
vaikka maa ois luotu meitä varten
ei ole maata kohta ollenkaan
maa laulaa lauluaan,
jos vain sitä kuunnellaan
älkää riistäkö paljaaksi
repikö juuria maasta
sillä kaikki on yhtä
ja yksi on kaikki
kansat kylmän pohjosen
me kyisen pellon kyntäjät
ihmistä ei pois saa luonnosta
se on suurta maailmankaikkeutta
hiljaa hiipii virrat aikojen
rakkaina seisoo selät järvien
yllä kuu ja tähdet karttanaan
ja alla juuret äiti pohjosen
hiljaa keskellä selkää
eksyneenä metsissä
huutaen vuorten huipuilta
asuu jumala
|
||||
3. |
Kivisydän
06:07
|
|
||
on elämä ihme, jos sitä jää miettimään
pieni kivi täynnä ajatuksia
maailmankaikkeudesta, avaruudesta
kuinka tämä kaikki voi totta ollakaan
miten toimii rakenteet suuren koneen
rattaat tyhjää ympärillään raksuttaa
laskee lapsi lapsen kaavoja ja
ihminen miettii kuumeissaan:
mitä vittua täällä tapahtuu?
tuholainen miettii isoja
luulee itsestään liikoja
etäisyydet suurenevat
lämpötila laskee
joskus tämäkin maailmamme loppuu
ja ei ole enää historiaa
ei tätä hetkeä, ei tulevaisuutta
jos kerran jumala meitä varten kaiken loi
katso siis, kuinka ihmeitä täynnä se onkaan
ei voi olla tarua tätä ihmeempää
se pistää pienen mielen miettimään
yksikin ajatus
edes yksi miete, pyydän
hyvä ja puhdas
kirkas ja valmis
selkeää kieltä puhukoon mieleni
ja se kuiskaa kuinka maailma makaa
kulkee valosta pimeään
ota siis kaikki irti nyt
ja kun se hymyilee
niin koko maailma hymyilee
ja kun se itkee
jokainen meistä hukkuu
joskus tähdetkin sammuvat
kaikki rakenteet pysähtyvät
kun tarpeeksi on kulunut aikaa
ei enää mikään liiku
silloin ei ole edes aikaakaan
alusta loppuun
loppujen loppuun
yksikin ajatus
edes yksi miete, pyydän
hyvä ja puhdas
kirkas ja valmis
selkeää kieltä puhuu mieleni
allani on maa, joka kaiken minulle antaa
valtameret ihonaan
tulivuoret tukkanaan
ja kun se hymyilee, huutaa, anelee
mantereetkin muuttavat muotoaan
hiekkadyynit, aavikon kuumat maat
kylmä ja vakava tundra
suuret aallonmurtajat seisovat kuin peruskalliot
maa kurottaa niin kauas taivaaseen
kilometrien korkeuteen
ja aina syvimpiin hautavajoamiin
|
||||
4. |
Maailmanlopputekstit
05:58
|
|
||
painottakaa sanoja niin kuin huvittaa
vääristäkää kuvia, minua ei haittaa
rukoilkaa, anelkaa… se taitaa olla myöhäistä
tulee uusi aika
pohja putoaa pois
kuuletko lyönnit maan alta?
kolmas kivi alkaa haljeta
ja vaikkei maailma samaa rataa kulkisikaan
kaikki jatkuu painollaan
ja vaikka tämä elämä loppuisikin
jossain se alkaa uudelleen
ja mietin: se liikkuu sittenkin
kiviä sataa taivaalta
kuumia kuin itse aurinko
vuoretkin repeilee
meret tyhjenee
piiloutukaa, paetkaa
sekään ei taida nyt auttaa
taivaan täyttää pimeys
suuri tyhjyys, kvasaari
ja kaikki loppuu
toiset ehkä pelkäävät, toiset pakenee
niin minäkin
aikamme avaruudessa on ollut ehkä mitätön
mutta entä tekomme?
yksikin sielu, yksikin rakkaus
lunastaa meidän paikkamme
leijumme, valumme ajassa irrallaan
tapahtumahorisontin takana
katson viime kerran aurinkoa
nämä ovat hyvästit
jälkeäkään ei jää meistä
mutta tiedän
meilläkin on paikkamme
ja viimein tulee se viimeinen piste.
|
Kaksonen Finland
Kaksonen on Koskivaara, Lähdesmäki, Rinkinen ja Vainio.
Saa Äänekoskettaa.
Streaming and Download help
If you like Kaksonen, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp